Vaikka Suomen valtio vapautettaisiin kaikista sosiaaliturvaan liittyvistä vuotuisista kustannuksista kuten eläkkeistä, työttömyyskorvauksista, lapsilisistä ja opinto- ja asumistuista, silti sen talous tulisi nippa ja nappa tasapainoon.
Siksi keskustelu eläkkeiden indeksileikkauksista, työttömyysturvan heikentämisestä ja lapsilisien leikkauksista osana valtiontalouden tervehdyttämistä tuntuu kohtuuttomalta.
Itse olen tehnyt pesäeroa etujen karsimisen ja kustannusten leikkausten välillä. Meidän pitää tasapainottaa taloutta tinkimällä järjestelmän ylläpitokustannuksista. Se pitää toteuttaa niin, ettei palvelun laatua heikennetä eikä etuuksia leikata. Harkintaa pitää käyttää jokaisesta eurosta.
Järjestelmää parantamalla kyllä saataisiin sosiaaliturvamme väärinkäytöksetkin vähemmäksi. Säännöt ovat selvät, mutta käytännön toteutus ja valvonta ontuvat - tehottoman ja huonosti johdetun järjestelmän takia.
Meillä monilla on väärä kuva siitä, kuka tai mikä sosiaaliturvajärjestelmäämme rahoittaa. Valtio käyttää 53 miljardin euron budjetista suoraan tukeen alle 10 miljardia euroa. Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset ovat kuitenkin yli 60 miljardia euroa vuodessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2013 tilastojen mukaan valtion siivu tuosta summasta oli 18,5 miljardia euroa eli n. 30 prosettia. Kuntien osuus oli 12,8 mrd eli n. 20 prosenttia.
Todellisia sosiaaliturvajärjestelmämme ylläpitäjiä ovat yritykset, jotka maksavat niin työnantajan kuin työntekijän osuutena kakusta puolet eli 30 mrd euroa. Asiakkaat osallistuvat menoihin 3 miljardin suuruisella summalla.
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125696/Sosiaalimenot%20ja%20rahoitus%202013%20tilastoraportti.pdf?sequence=1
Jotta suhde kävisi vielä selvemmäksi, suorat tulotuet eläkkeet ja työttömyyskorvaukset mukaan luettuna olivat vain tuo 10 miljardia euroa valtion, kuntien ja kuntayhtymien 90 miljardin euron menoista.
Talous on siis aivan jotain muuta kuin tukien jakamista.
Meidän julkisessa taloudessa on paljon enemmän valmiuksia tarjota palveluita, mitä viikottain, kuukausittain tain vuosittainkaan tarvitaan. Notkeassa järjestelmässä palveluita tuotetaan ja ostetaan vain silloin kun niitä tarvitaan.
Jos unohdetaan valtion ja kuntien talousongelmat keskustelusta ja puhutaan vain meidän sosiaaliturvajärjestelmästä niin toki on paikallaan etsiä keinoja, joilla yritysten maksutaakkaa sosiaaliturvajärjestelmästä voidaan keventää. Parhaisten se onnistuu sillä, että kaikki työkykyiset ovat töissä ja eläkeikä nousee itsestään muutaman vuoden nykyistä korkeammalle tasolle. Tietysti sillä ehdolla, että työssä olevat ovat työkykyisiä.
Sormet pois eläkkeistä, lapsilisistä ja työttömyysturvasta. Ensin on otettava ylimääräiset pois liian suuresta palveluvalmiudesta.
Siksi keskustelu eläkkeiden indeksileikkauksista, työttömyysturvan heikentämisestä ja lapsilisien leikkauksista osana valtiontalouden tervehdyttämistä tuntuu kohtuuttomalta.
Itse olen tehnyt pesäeroa etujen karsimisen ja kustannusten leikkausten välillä. Meidän pitää tasapainottaa taloutta tinkimällä järjestelmän ylläpitokustannuksista. Se pitää toteuttaa niin, ettei palvelun laatua heikennetä eikä etuuksia leikata. Harkintaa pitää käyttää jokaisesta eurosta.
Järjestelmää parantamalla kyllä saataisiin sosiaaliturvamme väärinkäytöksetkin vähemmäksi. Säännöt ovat selvät, mutta käytännön toteutus ja valvonta ontuvat - tehottoman ja huonosti johdetun järjestelmän takia.
Meillä monilla on väärä kuva siitä, kuka tai mikä sosiaaliturvajärjestelmäämme rahoittaa. Valtio käyttää 53 miljardin euron budjetista suoraan tukeen alle 10 miljardia euroa. Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset ovat kuitenkin yli 60 miljardia euroa vuodessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuoden 2013 tilastojen mukaan valtion siivu tuosta summasta oli 18,5 miljardia euroa eli n. 30 prosettia. Kuntien osuus oli 12,8 mrd eli n. 20 prosenttia.
Todellisia sosiaaliturvajärjestelmämme ylläpitäjiä ovat yritykset, jotka maksavat niin työnantajan kuin työntekijän osuutena kakusta puolet eli 30 mrd euroa. Asiakkaat osallistuvat menoihin 3 miljardin suuruisella summalla.
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125696/Sosiaalimenot%20ja%20rahoitus%202013%20tilastoraportti.pdf?sequence=1
Jotta suhde kävisi vielä selvemmäksi, suorat tulotuet eläkkeet ja työttömyyskorvaukset mukaan luettuna olivat vain tuo 10 miljardia euroa valtion, kuntien ja kuntayhtymien 90 miljardin euron menoista.
Talous on siis aivan jotain muuta kuin tukien jakamista.
Meidän julkisessa taloudessa on paljon enemmän valmiuksia tarjota palveluita, mitä viikottain, kuukausittain tain vuosittainkaan tarvitaan. Notkeassa järjestelmässä palveluita tuotetaan ja ostetaan vain silloin kun niitä tarvitaan.
Jos unohdetaan valtion ja kuntien talousongelmat keskustelusta ja puhutaan vain meidän sosiaaliturvajärjestelmästä niin toki on paikallaan etsiä keinoja, joilla yritysten maksutaakkaa sosiaaliturvajärjestelmästä voidaan keventää. Parhaisten se onnistuu sillä, että kaikki työkykyiset ovat töissä ja eläkeikä nousee itsestään muutaman vuoden nykyistä korkeammalle tasolle. Tietysti sillä ehdolla, että työssä olevat ovat työkykyisiä.
Sormet pois eläkkeistä, lapsilisistä ja työttömyysturvasta. Ensin on otettava ylimääräiset pois liian suuresta palveluvalmiudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti