lauantai 7. helmikuuta 2015

On lupa unelmoida

Martin Luther King kiteytti työnsä tavoitteen yhdeksi kuolemattomaksi lauseeksi. Hänen unelmansa oli vapaa, tasapuolinen ja oikeudenmukainen Amerikka.
Jokaisella suomalaisella pitäisi olla myös oma unelmansa. Minulla se on vapaa, tasapuolinen ja oikeudenmukainen Suomi, jonka talous on tasapainossa.
Miksi taloudesta puhuminen on niin tärkeää? Eikö riitä, että pidämme vain huolen lapsista ja vanhuksista, sairaista ja vammaisista, köyhistä ja syrjäytyneistä, itsestä ja perheestämme. Ei, se ei kertakaikkiaan riitä.
Tähän asti taloudella ei ole ollut niin kovin suurta merkitystä. Yhteiskunta on kehittynyt niin, että talouteen liittyneet ongelmat ovat korjautuneet itsestään vähän menovauhtia säätämällä tai vähän lisävelkaa ottamalla. Julkisista menoista on tullut tälle maalle taakka. Se on kuin mäkeä kierivä lumipallo, joka kasvaa kaiken aikaa. Kohta mitkään voimat eivät pysty sitä pysäyttämään.
Talouden epätasapaino on alkanut sortaa  unelmaa vapaasta, tasapuolisesta ja oikeudenmukaisesta Suomesta.

Työtä ei ole kaikille.  Yksityisellä sektorilla - siis yrityksissä, teollisuudessa, kaupassa ja yleensä liike-elämässä tulevaisuus näyttää entistä epävarmemmalta. YT-neuvottelut ovat jokapäiväisiä. Rakennemuutos on kaikkialla. Se tarkoittaa, että samat tutut ja vanhat toimintatavat eivät enää ole kannattavia. Työ ei lopu, mutta tuotto loppuu. Media, pankkitoiminta ja kauppa ovat saaneet haastajansa verkosta.  Siellä myös voittajat ja häviäjät erotellaan eri tavalla kuin ennen. Aina kilpailijaa ei edes tunnisteta.

Samalla kun yritykset ja sen työntekijät etsivät kuumeisesti uutta tulevaisuutta, julkinen sektori elää tai ainakin näyttää elävän aivan eri maailmassa. Kun yksityinen sektori lomauttaa ja irtisanoo väkeä kovalla kädellä, julkisella sektorilla lähinnä vain puhutaan säästöistä ja lomautuksista.
Yritykset menettävät kymmeniä prosentteja liikevaihdosta ja vähentävät menoja samassa suhteessa.
Harvassa kunnassa on saatu edes menojen kasvu pysäytetyksi.
 Valtiontalouden alijäämää ja velkakierrettä ei kuitenkaan voida katkaista ellei joka kunnassa ja joka tehtäväalueella ryhdytä tekemään asioita eri tavalla - tehokkaammin ja pienemmillä kustannuksilla.

Meidän pitää myös ymmärtää, että osa yritysten ja teollisuuden heikosta kilpailukyvystä johtuu liian suurista julkisen sektorin kustannuksista eli korkeasta työn verotuksesta. Byrokratia  vaikeuttaa yritysten sopeutumista uuden tekniikan ja kansainvälisen kilpailun  tuomiin haasteisiin.

Kuntarakenteisiin liittyy myös erityispiireitä, joita yksityisellä sektorilla on alettu pitää tasa-arvoa heikentävänä tekijänä. Yksi on kuntarakennelakiin sisältyvä viiden vuoden irtisanomissuoja kuntaliitoskunnan työntekijöille. Yksityisellä sektorilla ei samaa suojaa ole.
Kun poliitikoilla on valta päättää valtion ja kuntien viroista ja toimista, ja niille annetaan parempi irtisanomissuoja kuin yksityisellä sektorilla, ymmärrys julkisien menojen välttämättömyydestä on alkanut rapistua. Järjestelmä voi näyttää joidenkin mielestä korruptoituneeltakin, jos puolueiden suosioon pääsevät saavat enemmän oikeuksia kuin toiset.

Julkista taloutta siis virastoja, kuntia ja kuntayhtymiä pitäisi tarkastella yleisen käsitteen sijasta samaan tapaan kuin yrityksiä. Kuntien tavassa toimia on suuria eroja. Myös kustannukset vaihtelevat suuresti. Silti meillä puhutaan yleisesti resurssien puutteesta sosiaali- ja terveydenhuollossa, vanhusten huollossa tai koulutuksessa. Tosi asia kuitenkin on, että mitkään resurssit eivät  riittä, ellei ohjauksesta huolehdita.
Kunnille asetetut velvoiteet toki aiheuttavat kustannuksia, mutta eräillä kunnilla näyttää kuitenkin olevan keinoja tuottaa lakisääteisetkin palvelut muita edullisemmin. Kuntalaisten tyytyväisyydellä ja palveluihin käytetyllä rahamäärällä ei ole suoraa yhteyttä.
Sen sijaan työntekijöiden tyytyväisyydellä on suuri merkitys siihen, kuinka hyvin he asiakkaistaan huolehtivat.
Se  taas ei ole oikeudenmukaista. Kuntalaisten palveluista on huolehdittava. Kuntien organisaatiomuutokset ja tehostamistoimet eivät saa näkyä asiakkaiden kohtelussa. Heikko palvelu ei ole osoitus niukoista resursseista, vaan huonosta työn laadusta. Työn laatu on aina esimiehen vastuulla.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti